Mikä perhekeskus on?

Perhekeskus kokoaa lasten ja lapsiperheiden palvelut yhteen. Ne voivat olla saman katon alla tai toimia verkostomaisesti. Palveluihin kuuluvat mm. äitys- ja lastenneuvola, muut terveyspalvelut, perhetyö ja perheneuvola, varhaiskasvatus ja koulu.

Perhekeskukset tarjoavat myös kynnyksettömiä kohtaamispaikkoja kaikille lapsiperheille.

Perhekeskusten kehittäminen on keskeinen osa lapsi- ja perhepalvelujen (LAPE-) muutosohjelmaa. Kehittäminen jatkuu, vaikka muutosohjelma päättyi vuoden 2018 lopussa.

Lue lisää perhekeskuksesta.

Perhekeskukset kaikille perheille

Perhekeskusten kehittämistyön tavoitteena on, että lapsiperheiden palvelut vastaavat nykyistä paremmin kaikkien lasten, nuorten ja perheiden tarpeisiin.

Minua kuullaan -hanke tuo vammaisten lasten ja heidän vanhempiensa äänen mukaan perhekeskusten palveluiden kehittämiseen.

Järjestöt mukana perhekeskuksissa

Perhekeskukset toimivat yhteistyössä yksityisen sektorin, järjestöjen ja seurakuntien kanssa.

Minua kuullaan -hanke toimii yhteistyössä Perheet keskiöön! -koordinaatiohankkeen kanssa, joka tukee järjestöjen tuen ja palveluiden kiinnittämistä osaksi perhekeskustoimintaa koko valtakunnan alueella.

Perheet keskiöön! on Lastensuojelun keskusliiton koordinoima, 79 järjestön yhteinen perhekeskustoiminnan kehittämishanke (2018–2020).

Lue lisää tästä linkistä

Miksi on tärkeää, että järjestöt ovat mukana perhekeskuksissa

Erään ammattihenkilön sanoin:

"Usein järjestöissä toimivat ihmiset, joita vammaisten lasten asiat koskettavat henkilökohtaisestikin. Järjestöillä on siis toinen tärkeä näkökulma ammatillisen näkökulman lisäksi. Toisaalta myös ammattilaisissa on todella paljon ihmisiä, joita asia koskettaa henkilökohtaisesti. Esimerkiksi kehitysvammaisten opettajilla on tavanomaista enemmän kehitysvammaisia sisaruksia.

Ettei toiminta olisi kovin paperinmakuista ja lain edellyttämästä minimistä huolehtimista, tarvitaan ääni ihmisille itselleen, esimerkiksi juuri järjestöjen kautta. Järjestöt tarjoavat myös erittäin merkittävän, tärkeäksi koetun tuen eli vertaisuuden ja näkymän tulevaisuuteen. Minkälaista on, kun perheessä on kehitysvammaisia pikkulapsia, nuoria, nuoria aikuisia ja aikuisia?"

"...Olen oppinut, että vammaisten lasten vanhemmat ajattelevat jo hyvin varhaisessa vaiheessa, käytännössä diagnoosin tultua, miten minun lapseni tulee elämään. Pääseekö ripille, seurusteleeko, opiskeleeko, tekeekö töitä, meneekö naimisiin? Tämä on hyvä omin silmin nähdä näissä vaiheissa olevien vertaisten kautta.

Ammattilainen harvoin voi sanoa ymmärtävänsä, jos itse ei asiaa ole kokenut. Saman kokemuksen jakamisesta tulee sellainen yhteinen ymmärrys, jota muuten ei voi saavuttaa."